Assosiaatio ja relevanssi, älykkyys, viisaus ja hulluus

Tämän päivän keittiöpsykologisia pohdiskeluja: Ihmisen älykkyys tuntuisi olevan pääasiassa kykyä yhdistää asioita keskenään, siis assosioida. Tyhmä ihminen ei osaa yhdistää asioita, älykäs osaa. Nero assosioi odottamattomalla tavalla ja epätavallisen tehokkaasti, hullu täysin vapaasti ja hallitsemattomasti.

Tässä on neron ja hullun yhteys: molemmilla synapsit napsuvat ja mielisairaskin voi hulluutensa rajamailla tehdä nerokkaita havaintoja, siis olla nero, kunnes mopo taas karkaa mielen metsäteille.

Viisaus taas on kytköksissä relevanssiin – joka osaa valikoida oivalluksistaan todella hyödylliset ja erottaa todella relevantit epärelevanteista on viisas. Usein älykäs ihminen rakastuu oivalluksiinsa osaamatta mitata niiden todellista arvoa, kun taas viisas ihminen tekee juuri sen.

Viisaus on myös kytköksissä relevanssin etäisyyteen henkilön välittömistä tarpeista ja tunteista. Viisas näkee, että siemenviljaa tarvitaan seuraavana kylvökautena, tyhmä näkee vain sen, että viljaa voi syödä. Vilja on hänelle relevanttia välittömästi, mutta hän ei näe sen relevanttia etäämmällä nykyhetkestä.

Intuitio on tiedostamatonta assosiointia, johon ei liity pohtimisen vaikeutta, vaan oivallus tulee ikäänkuin itsestään, heikkona signaalina.

Paranoia eli vainoharhaisuus taas seurannee siitä, että mieli erehtyy pitämään kaikkea relevanttina: jokainen ilmiö yhdistyy kaikkeen muuhun ja kaikkeen latautuu suuri merkityksellisyyden tunne.

Niinpä ilmestyksenkin kohdalla viisas jää seuraamaan, saako hänen näkynsä tosielämän kautta jotain relevanssia, kun taas hullu alkaa määrittää kaiken ilmestyksensä perusteella. Merkityksellisyyden tunne ei ole itsessään merkki siitä, että ilmestys tai inspiraatio on aito.

Kommentoi: miten paranoia eroaa yhtenäisestä maailmankuvasta, esimerkiksi uskonnollisesta maailmanselityksestä, entä miten yliluonnollisen ilmestyksen voisi erottaa sisäisestä kokemuksesta?

Maailman valo ja hengellinen sokeus

Tuli yllättäen kutsu lähteä tuuraamaan saarnamiestä Petäjävedelle. Eilen illalla oli tästä asiasta siskokullan kanssa puhetta, joten kaivoin pöytälaatikosta oheisen tekstin, joka on mielestäni relevantein saarna mitä olen itse saanut vääntää.

Prologi: Jeesus on temppelissä lehtimajanjuhlan aikaan ja saarnaa sinne tulleille pyhiinvaeltajille:

Joh.7:37 Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! 38 Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan."

Tässä väliin tunkee kertomus avionrikkojasta, jonka Jeesus pelastaa kivitykseltä, mutta tämä on ikään kuin kelluva kertomus, joka ei vanhimmissa ja alkuperäisissä käsikirjoituksissa kuulu tähän, vaan seuraava julistus tulee johdonmukaisena jatkona edelliselle:

Joh. 8:12 Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.

Nämä kaksi asiaa kuuluvat kertomuksessa yhteen senkin takia, että lehtimajanjuhlaan kuuluivat oleellisesti veden ja valon käyttö juhlaan liittyvissä rituaaleissa. Pappien tuli tietenkin puhdistautua ennen palvelustaan ja tämän lisäksi ilmeisesti jonkinasteinen puhdistautuminen oli ulotettu myös tavallisen kansan velvollisuudeksi.

Juhlaan kuului myös oleellisesti, että alttarilla uhrattiin juomauhrina vettä ja viiniä. Tämän lisäksi temppelin esipiha oli valaistu valtavilla menora-lyhdyillä ja juhlassa tanssittiin soihtujen valossa läpi yön. Lehtimajanjuhlaan yhdistyi myös voimakkaasti tulevan Messiaan odotus.

Jeesus siis osoitti erinomaista saarnamiehen taitoa ja yhdisti sanomansa siihen, mikä oli ihmisille tuttua. Hän myös tahtoi sanoa, että Hän oli tullut täyttämään sen, mistä nämä rituaalit olivat vain vertauskuva.

Johannes kertoo meille, mitä tapahtuu pian näiden julistusten jälkeen, ja tämä on meidän päätekstimme:

Joh. 9 (tässä kohden kaiva pölyyntynyt rippiraamattu kehiin ja lukaise k.o. luku, en liitä sitä tähän)

Sen lisäksi, että tämä tapaus kertoo meille siitä, että Jeesus pystyi tekemään ihmeitä, se on myös saarna. Kyseessä on teko, jonka Jeesus tekee nimenomaan vahvistaakseen sen, mitä Hänestä on kirjoitettu. Tässä on kirjoitusten tuntijoiden pistokoe, jossa suurin osa heistä reputtaa.

Jes. 29:13 Herra sanoi: -- Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista, 14 niin minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. … 18 Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. 19 Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, 20 sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa ja väärintekijät revitään juurineen maasta, 21 nuo, jotka sanoillaan leimaavat viattoman syylliseksi ja puheillaan virittävät ansoja kaupunginportin tuomarille, nuo, joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion.

Jes.35:5 Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat

Jes.42:6 -- Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi, 7 avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat.

Syy: Kansan pinnallinen jumalanpalvelus

Seuraus: Jumala tekee ihmetekoja, avaa sokeiden silmät ja saa kuurot kuulemaan kirjan sanat.

Fariseukset olivat niitä tekopyhän kansan viisaita, jotka menettivät viisautensa, ymmärtäväisiä, joiden ymmärrys katoaa. He myös olivat kärkkäitä sortamaan kurjia tuomitsevuudellaan. Tässä varmasti yksi syy, miksi avionrikkojanaisen kertomus oli sijoitettu juuri tähän yhteyteen. Joka tapauksessa myös sokean miehen tapauksessa näemme, että fariseusten halu tuomita johti heidät hengelliseen sokeuteen.

Sokean tekeminen näkeväksi oli nimenomaan Messiaaninen merkki. Sen olisi pitänyt nostaa kirjanoppineet takajaloilleen. Heidän olisi pitänyt heti kysyä: ”HETKINEN! Mitäs nyt tapahtuu? Kuulostaa tutulta!”

Kun Johannes Kastaja lähetti opetuslapsiaan kysymään, onko Jeesus Messias, Jeesuksen vastaus kuului Luukkaan mukaan seuraavasti:

Luuk.7:20 Miehet tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Johannes Kastaja lähetti meidät kysymään sinulta: 'Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?'" 21 Jeesus oli silloin juuri parantanut monien taudit ja vaivat, karkottanut pahoja henkiä ja antanut monelle sokealle näön. 22 Niinpä hän vastasi: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. 23 Autuas se, joka ei minua torju."

Jeesus luotti, että nämä teot, joita tapahtui, riittäisivät kertomaan Johannekselle, että Messias käveli Israelin maaperällä. Fariseukset sen sijaan inhosivat Jeesusta niin paljon, että jäivät vain tuijottamaan sitä, että hän oli veivannut kämmenessään pienen satsin savea, tehnyt siis työtä sapattina.

Fariseusten silmiä ei edes avannut se tapa, jolla Jeesus tekonsa teki, vaikka sehän oli nimenomaan tyyppiesimerkkki vanhatestamentillisesta profeetallisesta teosta!

• Jeesus teki symbolisen peitteen liasta
• Jeesus käski miestä pesemään sen pois vedellä
• Allas oli sama, josta vesi tuotiin temppelin puhdistautumisrituaaleihin
• Ja altaan nimi vielä tarkoitti lähetettyä!
• Siis mies meni altaalle pesemään pois lian, joka peitti hänen silmiään, ja vesi, joka ”lähetetystä” tuli, sai hänet näkeväksi. Jeesus siis oikeasti väänsi rautalangasta.

Enkä yhtään silti ihmettele, että fariseukset eivät tajunneet mitään. Ei tuo ole itsellenikään aiemmin auennut.

Sen sijaan sokeana syntynyt mies luotti Jeesukseen ja uskoi Häntä. Hän oli tullut näkeväksi myös hengessään. Kirjoitukset tulivat todeksi. Näkeviksi julistautuneet pysyivät sokeina, mutta syntiseksi julistettu ja tuomittu sokea päihitti tuomarinsa.

Vähänpä tiesivät fariseukset olevansa Jesajan kirjan ”Nuo, jotka sanoillaan leimaavat viattoman syylliseksi ja puheillaan virittävät ansoja kaupunginportin tuomarille, nuo, joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion.”

Jeesus puhui Nikodemokselle:

Joh. 3:17 "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. 18 Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. 19 Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. 20 Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. 21 Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."

Mitä tämä kaikki sitten meihin liittyy? Ainakin sen, että naapurin syntien sijaan meidän pitäisi katsoa Maailman Valoon. Muuten olemme vaarassa jäädä hengellisen sokeuden valtaan. Samoin hengellinen pinnallisuus tekee viisaista tyhmiä ja sokeita. Meidän on siis tutkittava sydäntämme, että pyrimmekö uskonelämässämme sydämemme Kristuksen kaltaisuuteen, vai palvelemmeko Jumalaa vain suullamme.

Toinen tärkeä asia on se, että meidän teologiamme ei ole pikkumaista sääntöjen etsimistä, vaan Jeesuksen lunastustyön julistamista: jos takerrumme lillukanvarsiin ja synnytämme huolimattomasti tulkituista jakeenpuolikkaista kokonaisia sääntökokoelmia, olemme selvästi väärällä tiellä. Silloin emme tuo ihmisiä valoon vaan kahlehdimme heitä syvemmälle pimeyden kellareihin.

On muistettava, että Jeesus ei tuominnut fariseusten oppineisuutta, vaan näytti sen, että kaikesta lukemisestaan huolimatta he eivät asenteensa vuoksi voineet ymmärtää lukemaansa. He jäivät sokeiksi, koska eivät tahtoneet itse tulla valoon. Farisealaisuuteen voi syyllistyä niin oppinut kuin oppimatonkin, kun hän alkaa sitoa ihmisiä sen sijaan, että julistaisi heille ilosanomaa.

Herra armahtakoon meitä ja auttakoon meitä kulkemaan valossa ja totuudessa. Ylistys Hänelle, joka tekee sokeista näkeviä ja antaa kuurojen kuulla kirjan sanat.