Tämän päivän keittiöpsykologisia pohdiskeluja: Ihmisen älykkyys tuntuisi olevan pääasiassa kykyä yhdistää asioita keskenään, siis assosioida. Tyhmä ihminen ei osaa yhdistää asioita, älykäs osaa. Nero assosioi odottamattomalla tavalla ja epätavallisen tehokkaasti, hullu täysin vapaasti ja hallitsemattomasti.
Tässä on neron ja hullun yhteys: molemmilla synapsit napsuvat ja mielisairaskin voi hulluutensa rajamailla tehdä nerokkaita havaintoja, siis olla nero, kunnes mopo taas karkaa mielen metsäteille.
Viisaus taas on kytköksissä relevanssiin – joka osaa valikoida oivalluksistaan todella hyödylliset ja erottaa todella relevantit epärelevanteista on viisas. Usein älykäs ihminen rakastuu oivalluksiinsa osaamatta mitata niiden todellista arvoa, kun taas viisas ihminen tekee juuri sen.
Viisaus on myös kytköksissä relevanssin etäisyyteen henkilön välittömistä tarpeista ja tunteista. Viisas näkee, että siemenviljaa tarvitaan seuraavana kylvökautena, tyhmä näkee vain sen, että viljaa voi syödä. Vilja on hänelle relevanttia välittömästi, mutta hän ei näe sen relevanttia etäämmällä nykyhetkestä.
Intuitio on tiedostamatonta assosiointia, johon ei liity pohtimisen vaikeutta, vaan oivallus tulee ikäänkuin itsestään, heikkona signaalina.
Paranoia eli vainoharhaisuus taas seurannee siitä, että mieli erehtyy pitämään kaikkea relevanttina: jokainen ilmiö yhdistyy kaikkeen muuhun ja kaikkeen latautuu suuri merkityksellisyyden tunne.
Niinpä ilmestyksenkin kohdalla viisas jää seuraamaan, saako hänen näkynsä tosielämän kautta jotain relevanssia, kun taas hullu alkaa määrittää kaiken ilmestyksensä perusteella. Merkityksellisyyden tunne ei ole itsessään merkki siitä, että ilmestys tai inspiraatio on aito.
Kommentoi: miten paranoia eroaa yhtenäisestä maailmankuvasta, esimerkiksi uskonnollisesta maailmanselityksestä, entä miten yliluonnollisen ilmestyksen voisi erottaa sisäisestä kokemuksesta?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti