Julistamisen pakko – Saatanan keksintö

“Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”, sanoo Jeesus lähetyskäskynä tunnetussa puheessaan.

Mutta mikä on evankeliumi, ilosanoma, jollei sen saarnaaja koe siitä iloa? Miten hän välittää sanomansa tuoman ilon, ellei ilo sanomasta pulppua hänen sisimmästään?

Ellet tunne ja tiedä sydämessäsi täsmälleen, minkä ilon haluat tuoda kaikelle maailmalle, pysy kotonasi ja viisaiden opetuksessa, kunnes löydät sen ilon. Pakko mennä ja pakko saarnata tuhoaa sinut ja se tuhoaa evankeliumin, sillä iloton julistaja ei julista ilosanomaa. Miten saarnaisit siitä, mitä et tunne?

Ei ole häpeä tunnustaa, että on ottanut vastaan pelastuksen, mutta ei tunne siitä iloa. Se on totuus, eikä totuudessa ole koskaan mitään häpeämistä. Ilosanoman julistajana esiintyminen ilman iloa – se on valhetta. Se saattaa sekä sanansaattajan että hänen lähettäjänsä häpeään.

Kun olet löytänyt Jumalasta oman ilosi aiheen, tulevat julistus ja ylistys synonyymeiksi keskenään. Silloin sydämesi pulppuaa yli ja kerrot kaikille, kuinka Jumala on hyvä. Sellaista julistusta ei voi teeskennellä, eikä sitä voi laajentaa muihin kuin niihin ilonaiheisiin, jotka on itse löytänyt. Voit tehdä niistä jopa listan ja pitäytyä siinä, saarnaten vain niistä aiheista, jotka listastasi löydät. Älä koe oloasi huonoksi, vaikka sinulla olisi vain yksi aihe, sillä se yksikin aihe on Totuus, ja se on enemmän kuin useimmilla saarnaajilla on. Tutkiessasi Sanaa, mietiskellessäsi ja keskustellessasi toisten kanssa huomaat Totuutesi laajenevan ja listasi löytävän uusia kohtia.

"Evankeliumin" saarnaamisen pakko on Saatanan keksintö, jolla se sälyttää uusia kahleita niiden harteille, jotka Jeesus on tahtonut vapauttaa. Jeesuksen taakat ovat kevyitä, ja ies, jonka Hän harteillemme asettaa, sopii harteillemme kuin mittatilaustyönä. Milloin vain evankeliumi muuttuu taakaksi ja velvollisuudeksi, on aika polkaista jarrua ja karkottaa paha, sillä ilosanomaa ei ole ilman iloa, eikä meitä ole kutsuttu julistamaan kahleita ja vankeutta.