torstai 6. elokuuta 2009

Teologisten irtiottojen etiikasta



Kun Sam Vanni ripusti työtään Contrapunctus Helsingin työväenopiston seinälle, kerrotaan tuntemattomaksi jääneen kuvataiteen opettajan kutsuneen Vannia hulluksi. Vannin suorasukainen vastaus kuului: ”Tyhmä!”

Löysin maininnan tapauksesta vanhasta suomalaista postmodernismia käsittelevästä esseestäni, ja mieleeni juontui teologia. Paljonhan on meitä, jotka mielellämme katselemme asioita uudelta kantilta ja näemme itsemme mieluiten uudistajina. Toisaalta teologiassa on vaikea sanoa mitään, mitä joku ei olisi jo aiemmin sanonut (hankkikaa hei elämä!) ja voidaan aika pitkälle sanoa, että on paljon hyvää ja koeteltua, jonka kumotessaan on mitä suurimmalla todennäköisyydellä väärässä. On myös niin, että liika uudistamisinto antaa väärän kuvan muuttumattomasta Jumalasta, josta tuleekin ailahtelevainen, ja uskosta, joka kallion sijaan alkaa muistuttaa juoksuhiekkaa.

Niinpä Vannin ja hänen opettajansa vuoropuhelu toistuu meidän teologien asenteissa, niin puuhastelun kuin vakavammankin toiminnan tasolla. Konservatiivin ääni kuuluu: “Hullu” ja uudistaja vastaa: “Tyhmä”.

Kumpi on rangaistavampaa?

Matt.5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti